Tässä on nyt käyty koulua vasta muutamia viikkoja, ja jo nyt kuulee joka nurkasta kommentteja ”tää on tylsää”, ”mä en jaksa”, ”väsyttää” ja ”toi on ihan tyhmä”. Mitä ihmettä! Nuoret ihmiset elämänsä parhaassa iässä ovat suu vinossa ja mieli maassa! Olisiko nyt asennemuutoksen paikka?
Joka aamu sanon itselleni ”tänään on hyvä päivä”. Ja kumma kyllä, se riittää aika pitkälle. Perjantaina totesin itselleni ”tänään on hyvä päivä”. Matkalla töihin autooni tuli vika. Mutta ei se haitannut, koska päivä oli hyvä – soitin korjaamoon, hoidin itselleni laina-auton, tunnissa asia oli selvä. Ei äksyilyä, ei harmia, koska ...arvaatte varmaan, silloin oli hyvä päivä. Eilen sain jalkaani mielettömän krampin. Sattui. Mutta taas olin sanonut itselleni, että ”tänään on hyvä päivä”, joten saatoin silti lähteä lenkille, vaikka jalka vihoitteli. Satoi kaiken lisäksi vähän vettä, mutta se ei haitannut, koska... nii-in, herätessäni olin todennut, että tänään on hyvä päivä. Illalla tein lenkin vielä uudestaan, ja silloin mp3:sta loppui paristot. Siinä olisi voinut jo kirota hyvän lenkkifiiliksen menettämistä, mutta en minä – jatkoin biisien hyräilyä mielessäni. Ai miten se onnistui? Koska mieleeni oli iskostunut lause ”tänään on hyvä päivä”.
Aamu on paras hetki päättää, millainen päivästä tulee. Päivä sujuu paljon hauskemmin, kun hymyilee jo valmiiksi kotoa lähtiessään. Hyvässä lykyssä käy niin, että hymy tarttuu johon kuhun toiseen, ja voitte yhdessä todeta, että ”tänään on hyvä päivä”. Aika yksinkertaista. Kokeilkaapa!
Tänään on hyvä päivä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti