Alkuvaihe meni omalta osaltani helposti. Naputtelin esseitä ja oppimistehtäviä alakerrassa, kun osaavammat rymistelivät yläkerrassa. Sitten alkoi haastavampi vaihe: valinnat. Kattomateriaalin valinta. Lattian valinta. Tapettien valinta. Maalien valinta. Onneksi tällaisen valinnantekemisen vaikeudesta kärsivän ei tarvinnut pähkäillä näitäkään yksin: kaikki pähkäilyt ja päätökset tehtiin yhdessä mun rakkaan mieheni kanssa. Voidaan todellakin sanoa, että tää on meidän yläkerta. Pikkuepeli ei ihan vielä sattuneesta syystä osallistunut ihan kaikkeen päätöksentekoon, mutta häntäkin kuunneltiin siinä mielessä, että lastenhuoneen tapetteihin piti ehdottomasti saada tähtiä meidän pienelle tähtifanille.
Ja voin kertoa, että oon nyt tästä lopputuloksesta aivan mielettömän iloinen. Melkein tekisi mieli jättää koko tila kalusteita vailla - antaa valon poukkoilla vaaleilla pinnoilla ja pikkuepelin juosta avarassa tilassa.
Valehtelematta oon hyräillyt joka kerta yläkertaan kivutessani, että "ihana valo"... Ja onneksi sitä näin kevään korvalla riittää! :)
p.s. Aina pitää uskaltaa haaveilla, ihan vaikka vain pieniä haaveita.
p.p.s. Nyt tosiaan alkaa sitten se uusi projekti, "Yläkerran sisustus valmiiksi". Vaikka en olekaan mikään sisustusekspertti, niin onhan tää silti ihan ylikivaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti