Aina ei vaan kulje

Tänään minun pitäisi olla ahkera kirjoittaja. Olen työstänyt joulukuunajan oppimistehtävää suomi toisena kielenä -opintoihin, ja olenkin mielestäni edistynyt hienosti. Tänään kuitenkin tökkii. Löydän itseni lukemasta uutisotsikoita, katselemasta säätietoja, silmäilemästä halamieleisesti facebookia - siis tekemästä ihan kaikkea muuta kuin itse oppimistehtävää.

Mielessä taitaa olla jo joulu. Oikeasti kyseinen etätehtäväkin on jo loppuviilausta ja viimeisiä lähdeviitteitä vaille valmis, mutta se onkin tähän vuodenaikaan se haastavin vaihe. Mieli kun huutaa jo päästämään opinnoista irti ja heittäytymään joulutunnelmaan, etenkin kun somesta saa lukea yhden jos toisenkin kirjoituksen siitä, miten mukava on olla lomalla. Minun lomani alkaa kuitenkin vasta keskiviikkona, vielä huomennakin pitäisi jaksaa syventyä suomen kielen rakenteen ja fonologian saloihin.

Voi kuulostaa hieman hassulta: olen siis opintovapaalla töistäni. Miten ihmeessä olen siis harmissani siitä, että oma lomani ei vielä ala? Olenhan koko ajan lomalla. Kun kerroin työpaikallani aikeistani viettää opintovapaata, sain osakseni muutaman hieman ivallisenkin kommentin: "No, mitäs sinä nyt muka meinaat opiskella?" tai "Ai olet 'opintovapaalla' vai?". Ilmeisesti jonkinlainen harhaluulo elää voimakkaana - siis sellainen, että opintovapaa olisi loisimista ja kotona loikoilua. Tietenkin juuri tämänpäivänen "tökkimispäivä" on oiva esimerkki ruokkimaan näitä ennakkoluuloja - hohhailen, enkä tee mitään. Näitä päiviä on kuitenkin vain harvoin. Eikä sitä töissäkään ole aina terävimmillään. Ja epäilijöille voin aina vilauttaa opintorekisteriotetta. :)

Loikoilua tämä ei siis todellakaan ole. Oma tavoitteeni on saada tänä lukuvuonna paitsi S2-aineopinnot tehtyä, myös saatettua päätökseen viime keväänä äitiyslomallani aloittamani kirjoittajaopinnot. Yhteensä siis 59 opintopistettä. Koska samaan rupeamaan sattui paitsi muutto ja uuden asunnon remontointi sekä se, että lapsemme ei saanut hoitopaikkaa niin aikaisin kuin olisi opintojen osalta ollut tarpeen, syksyn opiskelutahti oli hieman hitaampi kuin olin suunnitellut. Sain kasaan "vain" 24 opintopistettä, jäin 5 opparia tavoitteestani. Silti olen itsestäni kovin ylpeä.

Jostain on myös pitänyt tinkiä - opiskelu on tällä hetkellä ainoa harrastukseni, kotiäiteilyn ohella. Vai pitäisikö sanoa ainoa työni? Ja silti, vaikka tänään kirjoittaminen tökkiikin ja sen sijaan, että istuisin lähdemateriaalin äärellä, rustaan blogitekstiäni, en vaihtaisi päivääkään tästä opintovapaasta pois. Ja toki iloitsen jo jouluvalmisteluja aloittavien kollegojeni puolesta, he ovat todella joululomansa ansainneet. Ei omaa tilannettani voi mitenkään verrata työntekoon, sillä saan kuitenkin olla kaikki päivät (kontaktipäiviä ja Pikkuepelin kotispäiviä lukuunottamatta) kotona, oman tietokoneen ääressä. Aika paljon stressittömämpää tämä oma touhuni kuitenkin on.

En siis stressaa edes tästä, vähän tahmeasta opiskelupäivästä, vaan annan sen itselleni jo nyt anteeksi, ja taidan tuijottaa hetken noita kynttilöitä, jotka luovat edes jonkinlaista tunnelmaa muuten aika harmaaseen joulukuunpäivään. Onhan tehtävän palauttamiseen vielä kuitenkin aikaa.

Ihanaa joulunodotusta ja ihanaa, ansaittua joululomaa!