perjantai 9. joulukuuta 2011

Ylös suosta

Minulla on onnellinen elämä. Ihmettelin kerran siskolleni äänneen, miten onnellista elämää olenkaan saanut elää ja pohdin, josko pian tulee sellainen aika, että kohtaan vastoinkäymisiä. Niitä kun ei ole juuri ollut. Siskoni hämmästyi: Onko sinun muistisi todellakin noin lyhyt?

Menneisyyteeni toden totta mahtuu jos jonkinlaista epäonnea, kamaluuksia ja hirveyksiä. Mutta kumma kyllä, ne ovat unohtuneet - unohtunteet, vaikka osa asioista varjostaa edelleen jokaista päivääni. Silti en elä elämääni murehtien, vaan olen päättänyt jo aikaa sitten, että minulla on oikeus onneen.

Saisin kuitenkin helposti elämästäni onnettoman: Minulla on ihan helvetisti lainaa, ja kaukana on se päivä, jolloin olen saanut velkani maksettua. Asunotomme, johon nämä rahat on käytetty, on aivan liian pieni tiloiltaan. Käyn kyllä töissä, mutta joudun ajamaan töihin joka päivä yli sadan kilometrin matkan yhteen suuntaan. Ajamalle itse leikin joka päivä hengelläni: Entä jos nukahdan rattiin? Entä jos törmään hirveen? Entä jos? Lisäksi työni vie nykyään niin paljon aikaa, että olen joutunut lopettamaan kaikki harrastukseni. Pelkään joka päivä, että vakava sairaus, josta onneksi olen ottanut niskalenkin, uusiutuu. En ehkä saa ikinä lapsia, vaikka ne ovat asia, jota eniten toivon. Minun paras ystäväni asuu monen sadan kilometrin päässä, ja näen häntä aivan liian harvoin. Muutenkaan en näe ystäviäni, edes lähellä asuvia, juuri koskaan. Niin, minulla on paska elämä.

Mutta eipäs olekaan! Minulla on hyvä elämä. Olen terve. Minulla on maailman ihanin mies, ihana perhe, ihana sisko, joka on paras ystäväni, kolme ihanaa kummilasta, joita saa hoivata ja joille saan olla esimerkki. Minulla on maailman paras työ opettajana ja aivan huippukollegoita. Rakastan autoilua ja saan ajaa autolla joka päivä! Mitä luksusta! Minulla on ihana koti, jonka olemme mieheni kanssa laittaneet ihan meidän näköiseksemme pesäksi. Vaikka en juuri tapaa ystäviäni, he ovat kuitenkin olemassa ja voin koska tahansa kääntyä heidän puoleensa, jos tarvitsen apua tai juttukaveria. Vaikka töiltäni en tähän juurikaan ehdi, niin silloin harvoin kun näen heitä, on meillä sitäkin hauskempaa! Joka päivä voin olla onnellinen.

Onnellisuus on siis oikeastaan vain naksaus aivoissa. Minun aivoissani on toivottavasti naksahtanut pysyvästi. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti